Hanskat ovat Tinja-Riikka Korpelan tärkeimmät työkalut kentällä

Ranskan A-maajoukkueen ja Englannin Valioliigan suurseuran Tottenham Hotspurin ykkösmaalivahdissa Hugo Lloriksessa ja Suomen A-maajoukkuetorjujassa Tinja-Riikka Korpelassa on paljon samaa.

Molemmat huippumaalivahdit edustavat seurajoukkuetasolla Tottenhamia ja ovat omien maajoukkueidensa pitkäaikaiset kapteenit. Lisäksi he ovat syntyneet samana vuonna, 1986.

Molarikaksikon yhtäläisyydet eivät lopu vielä tähän. Sekä Lloris että Korpela ovat luottaneet jo pitkään Reuschin maalivahdinhanskoihin.

- Muistaakseni Lloris alkoi käyttämään Reuschia samoihin aikoihin kuin minä, mikä on hauska sattuma, koska olemme nyt molemmat Tottenhamissa, Helmarien eli Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen monivuotisiin avainpelaajiin lukeutuva Korpela nauraa.

Kokeneelle Korpelalle merkittävin ominaisuus hanskoissa on pito. Helmarien henkinen johtaja ja itseoikeutettu kapteeni arvostaa kuitenkin hanskoissa muitakin ominaisuuksia.

- Kun ottaa pallon käsiin, sen pitää tarttua hanskoihin. Myös rannekiinnitys on minulle tärkeä: kiinnitys täytyy saada tarpeeksi tiukalle niin, että tiedän tarranauhan pysyvän kiinni. Pidän tyköistuvasta hanskasta, en liian isosta räpylästä jota ei pysty hallitsemaan.

5-6 peliä yhdellä parilla

Oulusta kansainvälisille kentille ponnistanut Korpela arvioi pelaavansa samalla hanskaparilla viidestä kuuteen ottelua ennen niiden siirtämistä harjoituskäyttöön. Keskimäärin hänellä on kerrallaan yhdet tai kahdet ottelukäyttöön tarkoitetut hanskat, harjoituksiin on omat parinsa. Kun hanskat eivät enää ole tarpeeksi hyvässä kunnossa pelikäyttöön, suomalaisvahti koittaa käyttää niitä harjoituksissa niin pitkään kunnes ne ovat todella kuluneet.

Kuluneella hanskaparilla harjoittelu on haastavampaa, kun pallo ei tartu käsiin totunlaisesti. Yli 100 A-maaottelua pelanneen Korpelan mielestä tämä on kuitenkin silloin tällöin ainoastaan positiivinen asia.

- Joskus treeneissä on kivaa, kun joutuu todella keskittymään ja puristamaan palloa vähän huonommalla hanskalla, jotta se pysyy käsissä. Sitten on ihan mahtavaa mennä taas peliin ja huomata, että pallo tarttuu paremmilla hanskoilla kuin itsestään, Korpela selittää.

Oulun Luistinseuran kasvatin nykyinen rutiini hanskojen käyttöönottoon alkoi hänen arvionsa mukaan noin 10 vuotta sitten. Siihen asti hän oli aina ottanut uudet hanskat suoraan paketista pelikäyttöön, mutta nykyään vastaava ei tulisi kysymykseenkään.

- Huuhtelen hanskat aina ensin lämpimän veden alla. Kerran harjoituspelissä tuli maali, mikä lipesi upouusista hanskoistani. Sen jälkeen olen aina huuhdellut pois sen liukkaan kerroksen, mikä uusissa hanskoissa saattaa joskus olla, jotta vastaava ei toistu. Teen sen edellisenä päivänä, jotta hanskat ehtivät kuivua seuraavaksi päiväksi peliin tai harjoituksiin.

Säännöllinen pesu pidentää hanskojen käyttöikää

Itseään rennoksi ja hauskaksi persoonaksi kuvaileva Korpela pesee hanskansa juoksevan veden alla jokaisten harjoitusten ja pelin jälkeen.

- Olen huomannut tämän lisäävän hanskojen käyttöikää ja samalla pitoa. Kun pesee hanskat saman tien tapahtuman jälkeen, lika irtoaa todella hyvin pelkällä vedellä, hän sanoo.

Pesun jälkeen “Tinni” laittaa hanskat kuivumaan “varmaan paikkaan”, jotta kukaan ei vahingossakaan astu niiden päälle. Todennäköisesti jokaisen maalivahdin sydäntä riipaisee, jos hanskojen päälle astutaan.

- Olen aika tarkka hanskojeni kanssa. En jätä niitä koskaan kämmenpuoli ylöspäin auringonvaloon, ja jos näen että joku muu veskari tekee niin, käyn heti sanomassa että käy kääntämässä hanskat! Korpela nauraa.

Otteluissa Korpelalla on yleensä mukana kolme paria hanskoja: yhdet alkulämpöihin, yhdet peliä varten ja yhdet varahanskat, jotka ovat mukana pelin aikana laukussa tolpan vieressä. Toistaiseksi hän ei ole joutunut vaihtamaan varahanskoja käsiinsä kesken pelin, mutta jos keli on ollut todella sateinen, märät rukkaset ovat saattaneet vaihtua tauolla kuivempaan pariin.

Pitkällä kansainvälisellä urallaan Korpela on edustanut Tottenhamin lisäksi muun muassa norjalaisia Kolbotn IL:ää, Lilleströmiä ja Vålerenga IF:ää, ruotsalaista Tyresö FF:ää, saksalaisjätti Bayern Müncheniä ja Tottenhamin tavoin Englannin Superliigassa pelaavaa Evertonia. Hän debytoi Suomen A-maajoukkueessa maaliskuussa 2007 Ruotsia vastaan.

10 kysymystä Tinnille

Kuka on mielestäsi kautta aikojen paras maalivahti ja miksi?

Aika paha, mutta kyllä minä sen (Gianluigi) Buffonin sanon. Hänen uransa pituus ja se, kuinka hyvällä tasolla hän pystyi pelaamaan niin pitkään ja että hän voitti sen kaikista himotuimman maailmanmestaruuden.

Hänen persoonansa on iloisen ja rennon oloinen, mikä miellyttää - sen enempää häntä tarkemmin tuntematta. Vaikka iän myötä jotkut fyysiset asiat laskisivatkin, hän on voinut kokemuksellaan korjata tiettyjä seikkoja esimerkiksi sijoittumisella ja lukemalla hyökkääjiä. Se on kyllä ihailtavaa.

Mikä on ikimuistoisin pelisi?

Jos yksi peli pitää sanoa, niin kyllä se on 2009 EM-kotikisojen avauspeli Tanskaa vastaan. Voitimme Olympiastadionilla 1-0 ja minut valittiin pelin parhaaksi pelaajaksi. Paikan päällä oli päälle 16 000 katsojaa.

Entä ikimuistoisin torjuntasi pelissä?

Viime EM-karsinnoissa Skotlantia vastaan tuli hyvä venytys, sellainen bravuuritorjuntani vasemmasta kulmasta. Voitimme Helsingissä 1-0 ja oli kisoihin pääsyn kannalta hyvin tärkeää, että saimme siitä pelistä kolme pistettä.

Mikä on ollut peli, jonka haluaisit unohtaa?

Syksyllä 2021 pelattu Irlanti-peli Olympiastadionilla. Tuli keskityspallo, jota en saanut liimattua ja Irlannin pelaaja pääsi tekemään takatolpalta maalin. Se on kyllä sellainen tilanne, jonka haluaisi pelata uudelleen. Ehkä siinä sadekelissä olisi pitänyt nyrkkeillä liukas pallo pois. Kaikille kuitenkin tulee virheitä, ja jos alan miettiä omaa pitkää uraani, niin aika vähän minulle on käynyt noita pahoja mokia. Ehkä oli aikakin, että sellainen tulee minullekin. Samalla juniorit näkevät, että kaikille sattuu mokia ja on tärkeää mennä niistä eteenpäin ja luottaa edelleen itseensä. 

Mikä ominaisuus tekee sinusta erinomaisen maalivahdin?

Varmasti henkinen kantti ja sellainen kylmäpäisyys sekä itseluottamus. Se vaan on maalivahdilla niin tärkeää. Maaleja kuitenkin tulee ja niistä on päästävä heti yli. Henkinen lujuus on aina ollut vahvuuteni.

Milloin tajusit ensimmäisen kerran oikeasti, että sinulla on mahdollisuus tulla jalkapalloammattilaiseksi?

Varmaan niihin aikoihin kun pääsin ensimmäisiä kertoja naisten maajoukkueen matkaan, eli vuonna 2007, silloin parikymnppisenä. Meillä oli Hongassa hyvä joukkue, jossa näki muita maajoukkueessa pelaavia pelaajia. Kun näki myös ulkomailla pelaavia ja siellä hyvin pärjääviä pelaajia, olin että okei, minullakin on tuohon mahdollisuus, jos jatkan kovaa työn tekoa.

Jos saisit valita kenet tahansa, niin kenen rankkarin haluaisit torjua?

Sanotaan Tanskan Pernille Harder, joka pelaa Chelseassa. Hän on aika varma pilkkuvetäjä.

Mikä on hauskin kentällä tai kentän ulkopuolella sattunut kommellus tai muu hauska tapaus?

Amanda Rantasen naamamaali Skotlantia vastaan lisäajalla on kyllä hauskinta mitä olen futiksessa kokenut. Sitä maalia ei nauramatta pysty nauhalta katsomaan! Sille on naurettu ihan kippurassa.

Mikä on ollut urasi suurin/merkittävin saavutus?

Varmasti urani pituus ja sen tasaisuus. Olen ollut naisten maajoukkueessa kohta 15 vuotta ja ammattilaisena ulkomailla 12 vuotta. Kaikki mestaruudet, kolme Suomessa, yksi Norjassaja kaksi Tanskassa - ne ovat myös kaikki hienoja saavutuksia. Olen pystynyt pitämään tasoni ja onnistunut pysymään terveenä. Olen tehnyt paljon hommia sen eteen, ettei turhia loukkaantumisia tulisi.

Jos et olisi jalkapalloilija, niin mitä tekisit?

Lapsena haaveammattini oli työskennellä lastentarhanopettajana. Liikunnanopettajana olin vähän aikaa alakoululaisille, kun pelasin Hongassa. Ehkä minä sitten olisin liikunnanopettaja.

Kuvat: Jimi SoinilaTeksti: Christos Zavros

Suomen tunnetuimpiin keittiömestareihin lukeutuva Pekka Terävä tavoitteli nuorempana suurille jalkapallokentille pääsyä. Haaveen toteutumatta jääminen oli voitto suomalaiselle ravintolakulttuurille.

Pekka Terävän kädet eivät vapise keittiössä. Tummat kumihanskat käsissään paistinpannun kahvaa pitelevä keittiömestari näyttää tietävän tasan tarkkaan mitä tekee.

Näppituntuma ei yllätä, sillä onhan Terävä, nyt 56, toiminut kokkina jo huimat 40 vuotta. Tai ainakin lähes sen verran riippuen siitä, koska kokkiuran katsotaan alkaneen.

- Riippuu miten sen laskee. Menin kokkikouluun 1983 ja seuraavana vuonna töihin Runosmäen vanhainkotiin. Jos siitä eteenpäin lasketaan, niin tänä vuonna [2024] tulee käytyä tätä ahjoa neljättäkymmenettä vuotta. Mutta kaikki riippuu tosiaan siitä, miten aikaa laskee. Kävin koulun ohessa illat töissä, mutta 1987 sain kokin paperit [Suomen Joutsenen ravintolakoulusta], Terävä kertoo.

Oli miten oli, mutta 1980-luvun alussa liikkeelle lähtenyt kokin ura on jatkunut tähän päivään saakka. Terävä on paiskinut vuosien saatossa hurjan määrän töitä yltääkseen nykyisiin saavutuksiinsa, joita riittää.

Viimeistään seitsemäksi kotiin

Menestys ei ole tullut ilmaiseksi. Vielä vuonna 2006 Terävä paiski arvionsa mukaan töitä maanantaista lauantaihin 16 tuntia päivässä. Nykyään työpäivät ovat keittiömestari-ravintoloitsijan arvion mukaan noin kymmentuntisia. Hän pyrkii olemaan kotona työpäivien jälkeen viimeistään iltaseitsemältä.

- En todellakaan ihannoi pitkiä työpäiviä, mutta olen ihmisenä kiinnostunut luonne. Jos en heti tee jotain, niin se jää äkkiä tekemättä. Sen takia sitä usein uppoutuu tekemisen kulttuuriin niin nopeasti, ettei huomaakaan että kello käy ja aika etenee. Iso asia on myös se, että kehitän vilkkaan mielikuvitukseni kautta itselleni koko ajan uusia juttuja, Terävä selventää.

Jatketaan vielä hetki Terävän ansioluettelon läpikäyntiä.

Koulusta valmistumisen jälkeen hän on työskennellyt kokkina, keittiömestarina ja keittiöpäällikkönä monissa ravintoloissa ja saavuttanut menestystä useissa kansainvälisissä kokkikilpailuissa niin yksin kuin Suomen kokkimaajoukkueen jäsenenä.

Vuonna 2014 Terävä valittiin suomalaisten keittiömestarien ja kokkien toimesta Kokkien kokiksi. Kolme vuotta myöhemmin hänet palkittiin Stockholm Culture Awards -tunnustuksella pohjoismaisen ruokakulttuurin eteen tehdystä työstä. Vuonna 2018 kunnianosoitukset jatkuivat, kun Terävä sai Ranskan valtiolta Orde Du Mérite Agricole -ritarin arvon.

Arvostetun Vuoden kokki -kilpailun Terävä voitti vuonna 1995. Tunnustuksista kenties suurin tuli 2011, kun Terävän ja Lukkarisen vuonna 2006 perustama Olo palkittiin Michelin-tähdellä.

Listaaminen päättyy toistaiseksi tähän, mutta aiemmista saavutuksista lienee enemmän kuin helppoa todeta, että Terävä on saavuttanut urallaan paljon. Intohimo työtä kohtaan on näkynyt ihmisten lautasilla.

Keittiö ei ole ainoa paikka, missä Terävä on paiskinut elämänsä aikana vimmatusti ja tunnollisesti hommia. Nuorempana hänen mielessään oli läpimurto jalkapalloilijana kotikaupungin ylpeyden Turun Palloseuran riveissä. Maalivahtina pelannut Terävä murtautui aina seuran edustusjoukkueeseen saakka.

Itseään Terävä kuvailee maalivahtina aggressiiviseksi, joidenkin kuvailemana jopa hulluksi. Jos vastustaja pelasi fyysisesti mitattuna kovaa, Terävä sanoo mukautuneensa pelin tasoon ja antaneensa vähintään samalla mitalla takaisin - kuitenkaan sikailematta.

- Ja sitten oli tietysti jalalla pelaamisen taitoni - väitän sen olleen jo siihen aikaan ihan omaa luokkaansa. Se negatiivinen puoli oli sitten se, että olen aina ollut kääpiö, 177-senttinen. Siinä ei armoa annettu, Terävä hymähtää pituudestaan.

Maasta se pienikin ponnistaa

Lyhyitä veräjänvartijoita ei nykyisin enää huipputasolla näe, mutta vielä joitakin vuosia sitten poikkeuksia oli olemassa. Jotkut saattavatkin muistaa lyhyistä maajoukkuetason maalivahdeista muutamia nimiä, kuten akrobaattisena väriläiskänä tunnetun Meksikon Jorge Camposin (168 senttiä), legendaarisesta skorpionipotkustaankin tunnetun kolumbialaisen René Higuitan (176) ja Ranskan maajoukkueessa kunnioitettavat 87 ottelua uurastaneen, muun muassa Manchester Unitedissa pelanneen Fabien Barthezin (180).

Urheilu on nykypäivänä entistäkin raadollisempaa. Moni lupaava maalivahti joutuu sivuun huipputasolta jo nuorena, jos häneen ei lyhyyden takia uskota. Kutsun testijaksolle Chelsean organisaatioon vuonna 2015 saanut suomalainen William Rosenlöf, 201 senttiä pitkä veskari, kertoi aikanaan sanomalehti Pohjalaiselle, että lontoolaisseura pitää maalivahdeille peruskriteerinä 195 sentin pituutta.

Terävä ymmärtää pituuteen liittyvät jalkapallomaalivahdin vaatimukset, mutta hänen mielestään sentit eivät ole kaikki kaikessa.- Se on aivan sama oletko 195-senttinen, jos et osaa sijoittua oikein tämän päivän pelinopeudessa. Lyhyiden veskarien lahja on varmasti ollut se, että peliä on joutunut oppimaan lukemaan ihan eri tavalla, kun taas joku [Thibaut] Courtois on pystynyt ottamaan aika löysin rantein aika pitkään eikä ole tarvinnut olla ihan niin sisällä pelissä.

Tasan kaksimetrinen Courtois on joidenkin mielestä tämän hetken maailman paras maalivahti. Kolmekymppinen belgialainen pelaa tätä juttua kirjoittaessa espanjalaisjätti Real Madridissa, jonne hän siirtyi Chelseasta kaudeksi 2018-19.

Terävä sanoo tehneensä viimeisten 15 vuoden aikana erään maalivahteja koskevan huomion kotimaisilta viheriöiltä. Toisella ja kolmannella sarjatasolla (ent. Ykkönen ja Kakkonen) on keittiömestari-ravintoloitsijan mielestä todella hyviä koppareita, mutta monilla näistä on ollut yhteinen piirre: he ovat olleet melko lyhyitä.

Nousu TPS:n edustukseen 18-vuotiaana

Siirrytään tässä vaiheessa takaisin 1980-luvun Turkuun. Miten Terävän oma ura starttasi ja eteni TPS:n ykkösmiehistöön saakka?

Turun Nappulaliigassa Kärsämäen Nappuloissa pelaamisen viisivuotiaana aloittanut Terävä nousi TPS:n edustusjoukkueen mukaan 18-vuotiaana. Sitä ennen hän oli kuulunut jonkin aikaa mustavalkopaitojen akatemiaan, jossa lupaavat otteet poikivat paikan edustukseen.

Edustukseen nuoren maalivahdin nosti Suomen A-maajoukkuettakin valmentanut Tommy Lindholm, joka luotsasi tuolloin TPS:aa.

Tuohon aikaan Tepsi oli suomalainen menestysseura. 1980-luvulla TPS ei sijoittunut kertaakaan viiden parhaan joukkoon tuolloisessa Mestaruussarjassa.

- Joukkueen onni oli, että meillä oli joukkueessa kaksi maajoukkueveskaria, Pekka Nurmio ja [Göran] Danny Enckelman. Kyllä siinä aika nopeasti älysi, ettei lahjakkuus tule riittämään noiden kaverien edelle, Terävä sanoo.

Kaksi maajoukkuetason kokeneempaa maalivahtia puskivat taidoillaan ja uurastuksellaan nuorta Terävää eteenpäin, mutta kovat standardit itselleen asettanut nuori koppari päätteli tuolloin, että vastaavalle tasolle pääseminen olisi todella vaikeaa.

Lisäksi opiskeluajan kiireet rasittivat lajiharrastusta.

- Opiskelujen aikana tajusin aika nopeastikin realiteetit, kun yövuoro loppui hotellissa kolmelta yöllä ja aamutreenit alkoivat kymmeneltä. Aika äkkiä realismi alkoi tulla vastaan siitä, miten energia riittää.

Kova panostus kuningaslajiin päättyi Terävän mukaan noin parikymppisenä. Hän pelasi vielä alemmissa sarjoissa muun muassa Turun Pallossa ja laivatyön aloittamisen jälkeen laivojen välisissä MM-kisoissa. Ravintola-alalle Terävä päätti siis suunnata ajateltuaan, etteivät taidot riitä jalkapalloammattilaisuuteen.

VPS-siirto kariutui, samoin Saksan testileiri

Edustusjoukkuetaipaleensa aikana Terävää yritettiin hankkia pelaamaan myös muualle. TPS-taustainen Hannu Touru olisi halunnut hankkia nuoren maalivahdin Vaasan Palloseuraan. Siirto jäi kuitenkin piippuun, kun seurat eivät päässeet sopuun siirtokorvauksesta.

- Tepsi laittoi niin kovan hintalapun, ettei Vaasa kiinnostunut. Juttelimme Juha Reinin kanssa asiasta, ja oli lopulta aika lähellä ettei meistä tullut pelikavereita. Olisin varmasti lähtenyt, sehän olisi ollut parasta mitä olisi tuossa tilanteessa voinut tehdä. Se olisi varmasti antanut ihan eri puhdetta tekemiseen, Terävä kertoo ja muistuttaa, että jälkeenpäin on "ihan turha jossitella".

VPS-siirto ei suinkaan ollut ainoa sauma, jolloin nuori Terävä olisi voinut vaihtaa maisemaa Runosmäkeä eksoottisempaan ympäristöön. Seuraava tarina kumpuaa Saksasta, futiskulttuurin kehdosta.

TPS kutsuttiin eräänä vuonna perinteiseen tapaan 16 huippujoukkueen turnaukseen Braunschweigiin. Jo turnauksen alkuvaiheessa hampurilaisen HSV:n edustaja ilmoitti seuran halusta saada Terävä testileirille turnauksen jälkeen.

- Olin jotenkin niin fokusoitunut turnaukseen, että kuittasin vaan asiasta kuultuani, että hoidetaan se myöhemmin. Kun lähdimme turnausvoiton jälkeen bussilla kotiin, kysyin joukkueenjohtajalta miten neuvotteluiden kanssa oikein kävi. Hän vastasi Tanskan kohdalla pienessä humalassa, että ei nyt muista, Terävä kertoo nauraen.

- Tarinan opetus on ehkä se, että tällaiset keskustelut ovat tuolloin olleet aika lasten kengissä.

Myöhästyminen pelimatkalta johti potkuihin

TPS:ssa oli tapana, että joukkueeseen kuuluvat A-juniori-ikäiset pelaajat kävivät hakemassa peliaikaa A-juniorien riveistä. Eräänä torstai-iltana TPS-käskyttäjä Lindholm ohjasi Terävän ja muutaman muun edustusjoukkueen juniorin A-juniorien perjantai-illan harjoituksiin, sillä lauantaina olisi peli tiedossa.

Edustuksesta junioritreeneihin menneitä pelaajia kohtasi perjantaina yllätys, kun he päättelivät harjoitusten luonteesta, etteivät olisi lauantain ottelussa avauskokoonpanossa.

- Yleensä sen tiesi, että erikoistilanteita treeneissä läpi käyneet pelaajat avasivat pelissä. Meidät pistettiin muiden miehistä tulleiden kanssa kulmaan pelaamaan palloa ja totesimme, että vai tällainen komennus sitten tällä kertaa, Terävä kertoo.

Penkkikomennuksensa päätellyt joukko lähti samaisena perjantaina viettämään iltaa, ja Terävän mukaan ilta venyi "vähän pidemmäksi". Sen johdosta konkkaronkka myöhästyi lauantaiaamuna linja-autosta, jolla TPS:n joukkue matkusti ratkaisevaan otteluun Helsinkiin pelaamaan HJK:ta vastaan.

- Voitolla TPS olisi voinut voittaa Suomen mestaruuden, mutta emme myöhästymisen takia päässeet mukaan matkalle ollenkaan. Sitten kuuntelimme peliä Auran Aalloista, ja TPS hävisi 0-5. Tämän jälkeen A-juniorien valmentaja näytti meille monoa ja palautimme kaikki varusteemme, Terävä selittää.

Muutama päivä myöhemmin Terävä sai soiton edustuksen päävalmentajalta Lindholmilta, joka ihmetteli missä juniori-ikäiset edustusjoukkueen pelaajat ovat viime päivinä lymyilleet kun näitä ei ole näkynyt harjoituksissa.

- Olimme luulleet potkujen olleen kollektiivinen seuran päätös, mutta se olikin ollut yksittäisen valmentajan päätös, Terävä kertoo.

"Ihmisten pitäisi haaveilla enemmän"

Kuten mainittu, Terävän TPS-taival päättyi reilun parinkymmenen vuoden iässä. Suuren nuoruusaikojen unelman - jalkapalloammattilaiseksi tulemisen - kariutuminen johti lopulta siihen, että hänestä tuli yksi Suomen parhaimmista kokeista.

Hän on aina uskaltanut puhua haaveistaan ääneen. Se ei välttämättä ole kovinkaan stereotyyppista käyttäytymistä suomalaiselta.

- Futiksesta on jäänyt se, että haaveilee aina ja kun sen sanoo ääneen, se vie aina johonkin. Varmaan sen kautta keittiötekeminenkin on edennyt. Kun sanoin ääneen haluavani ammattilaiseksi, ei minusta tullut jalkapalloammattilaista. Mutta keittiöammattilaiseksi pääsemisessä se on varmasti ollut avainasemassa, hän sanoo ja jatkaa:

- Ihmisten pitäisi haaveilla enemmän asioista. Sitten jonain päivänä haaveet muuttuvat todeksi. Jokaiselle suotakoon se onni.

Jalkapallo edelleen osa arkea

Jalkapallo on edelleen osana Terävän elämässä. Taukoa lajin parista ehti olla pidempi tovi, mutta lasten lajiharrastuksen kautta myös isän into kuningaslajia kohtaan palasi.

Juniorivalmennus starttasi Terävän osalta Kasiysissä, josta hän siirtyi FC Espoon ja Grankullan IFK:n kautta valmentamaan Mikael Forssellin käskyttämää HJK:n A-juniorijoukkueen maalivahtiryhmää. Klubiin Terävää pyysi tuolloinen maalivahtivalmennuksen päällikkö Marko Frantsi.

HJK:ssa Terävä pyrkii painottamaan nuorille veskareille työn merkitystä. Hän oli itse kova treenaaja ja toivoo nyt näkevänsä nuorten lupausten pistävän paljon peliin päivittäisessä harjoittelussa.

- On helppoa sanoa, että saavutettavuus syntyy kovan duunin kautta. Olen HJK:ssa sanonut [maalivahdeille], että jos vedätte treenit löysästi, olette jo sen ikäisiä että kannatte siitä itse vastuun. Toivon, että silloin kun treenataan, tehdään asiat huolella ja keskittyneesti. Jos tullaan puolivalolla treeneihin, sen näkee kyllä peleissäkin.

Tärkeitä oppeja rakkaan lajin parista

Terävä on kiitollinen päästessään tekemään töitä fiksujen nuorten urheilijoiden kanssa.

- Moni tulee menestymään heistä ihan sen takia, että siellä on sisäänrakennettu halu menestyä ja hyvä kurinalaisuus.

Vaikka jalkapallokentiltä ei tarttunut nuorempana mukaan ammattilaisuutta, käteen jäi jotain kenties paljon tärkeämpää. Terävä nimittäin tapasi viheriöllä vuonna 1987 vaimonsa, joka pelasi TPS:n naisjoukkueessa.

- Minä potkaisin häntä ilmeisesti pallolla päähän. Vähän kuin Paul Scholes. En muista miten tämä tapahtui, mutta rouva sanoi sen menneen näin, Terävä toteaa naurahtaen.

Entä mitä muuta rakkaasta lajista on jäänyt käteen tähän päivään? Vastaus tulee Terävältä suoraan.

- Kyllähän työnteko, kurinalaisuus ja sellainen määrätietoisuus on tullut ihan selkeästi annettuna tekijänä. Sellainen suvaitsevaisuus ja ymmärrys ihmisiä kohtaan. Ne ovat ehkä tärkeimmät, mitä on tarttunut mukaan.

Ehkä suurempien kenttien avautumatta jääminen olikin Terävän osalta kohtalon peliä. Varmaa on, että se oli voitto suomalaiselle ravintolakulttuurille.

Teksti: Christos Zavros

Kukapa osaisi arvata, että väärien sukkien käyttäminen voi tuoda ammattijalkapallossa joukkueelle peräti kymmenien tuhansien eurojen sakot.

Näin kävi Englannin jalkapallomaajoukkueelle vuoden 2018 MM-kisoissa, kun tietyt joukkueen pelaajat pelasivat kisaotteluissa sukilla, jotka eivät kuuluneet Kolmen leijonan sponsorilistalle. Joukkue sai tästä hyvästä tuona kesänä 50 000 punnan eli nykykurssilla noin 56 000 euron suuruiset sakot.

Mitä nämä kohusukat sitten oikein ovat? Tapauksessa ei suinkaan ollut kyse perinteisistä pitkistä jalkapallosukista vaan jalkaterän ja nilkan peittävistä, tennissukkamaisista urheilusukista, joita käytetään normaalin pelisukan varsiosan alla. Ne eivät kuitenkaan ole aivan normaalit tennissukat. Huippupelaajien jo vuosien ajan suosimien sukkien jalkapohjassa ja kantapään alueella on pieniä kumisia liukuesteitä, jotka tarjoavat paremman pidon jalkapallokenkiin ja estävät jalkaa liikkumasta niiden sisällä silloinkin, kun askeltiheys on korkea ja liike nopeaa.

Suomalaismediassa sukat on liukuesteominaisuuksiensa vuoksi nimetty "jarrusukiksi", mutta me puhumme sen sijaan grippisukista.

Mutta riittääkö hyvään sukkakokemukseen pelkästään se, että normaalin tennissukan jalkapohjaan ommellaan useita kumitäpliä? Meidän mielestämme ei. Ei oikeastaan sinne päinkään. Siksi hyvän grippisukan etsiminen onkin huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty.

Ehdimme vuosien aikana kokeilla useita eri sukkamalleja etsien tuotetta, joka on samaan aikaan mukava, pehmeä ihoa vasten, hyvin istuva, jalan kuivana hiestä pitävä ja jonka silikoniset liukuesteet ovat tarpeeksi laadukkaita pitämään jalan kiinni kengässä silloinkin, kun liike ja suunnanmuutokset ovat erittäin vaativia.Vastaus löytyi lopulta lähes 3000 kilometrin päästä, Italiasta, josta eteemme saapuivat onneksemme SOXPro-merkin laadukkaat urheilugrippisukat.

Sukat on suunnitellut entinen ammattilaisjalkapalloilija Cristian Di Leo, joka kehitti sukkien ensimmäisen prototyypin vuonna 2007. Tuolloin Di Leo työskenteli toisen italialaisen jalkapallobrändin Lotton tuotetiimissä ja sai onnekseen mahdollisuuden testata kehittämiään grippisukkia Lotton nappulakengissä.

Di Leon ensikokemus kehittämiensä grippisukkien käytöstä antoi hänelle vahvan luottamuksen siitä, että hän oli muun GEARXPron tiimin avulla luonut jotain erityistä, joka voisi auttaa jalkapalloilijoita yltämään entistä paremmalle tasolle.

Nykyään grippisukat eivät ole ainoastaan jalkapalloilijoiden juttu. Sukkia käyttävät myös muiden lajien, kuten rugbyn, tenniksen, padelin, salibandyn ja futsalin harrastajat. Oli kenkä sitten nappulakenkä, juoksukenkä, lenkkikenkä tai sisäpelikenkä, yksi asia on varma: SOXPro tarjoaa maksimaalisen mukavuuden sekä istuvuuden taaten senkin, ettei kenkä liiku jalassa.

Kun etsit parasta grippisukkaa, suosittelemme SOXProta lämpimästi ja takaamme, ettet pety sen ilmiömäiseen suorituskykyyn. Näin tekevät myös Suomen jalkapallomaajoukkueet, joiden pelaajat käyttävät SOXProta harjoituksissa ja maaotteluissa.

Tutustu SoxPro -grippisukkiin

Suomi-koriksen legenda Shawn Huff nostaa esiin 5 asiaa, jotka auttoivat luomaan pitkän uran

Yksi suomalaisen koripalloilun merkittävimmistä pelaajaurista päättyi syyskuun puolivälissä 2022, kun Espanja päihitti Suomen koripallomaajoukkueen, tutummin Susijengin, pistein 100-90.

Ottelun jälkeen ilmassa oli suomalaisesta näkökulmasta kosolti haikeaa tunnetta, sillä tuohon kamppailuun päättyi Suomen pitkäaikaisen kapteenin Shawn Huffin pelaajaura. Myös toinen maajoukkuelegenda Petteri Koponen päätti peliuransa kyseiseen EM-kisojen tasaiseen puolivälieräotteluun lajin ehdotonta huippumaata vastaan.

Kiitettävässä 38 vuoden iässä uransa päättänyt ja hurjat 224 maaottelua kokonaisuudessaan pelannut Huff debytoi miesten maajoukkueessa jo joulukuussa 2003. Hän ehti toimia Susijengin kapteenina seitsemän vuotta saatuaan kapteeninnauhan toiselta lajilegendalta Hanno Möttölältä.

Huff kertoo lukinneensa lopettamispäätöksen jo vuosi ennen uransa päättämistä. Hän on kiitollinen siitä, että sai lopettaa peliuransa omin ehdoin.

- Mietin, että lopettaisin jo vuotta aiemmin. Se ei siis sinänsä ollut yllätys, koska henkinen väsymys itse prosessiin ja treenaamiseen alkoi olla lopussa. Tiesin, ettei sitä kauan jaksa, jos motivaatio ei ole aivan huipussaan. Asetin itselleni päämäärän, mihin asti pystyn antamaan kaikkeni. Siinä vaiheessa kun ura loppui, oli huojentunut olo. Fiilis siitä, että oli antanut kaikkensa, Huff sanoo muutama kuukausi viimeisen ottelunsa jälkeen.

- Olen tyytyväinen ratkaisuuni. Totta kai se on tietynlainen menetys koripallojoukkueen tarjoaman yhteisöllisyyden näkökulmasta, mutta minulla ei ollut enää annettavaa. Tiesin kuinka paljon töitä se joka päivä vaatii, ja annoin aina kaikkeni. Nyt tuntuu hyvältä. Halusin lopettaa, kun olin vielä jollain tasolla varteenotettava pelaaja. En halunnut vaan roikkua mukana. En pystynyt enää laittamaan sitä määrää duunia korikseen, minkä halusin. Halusin kuitenkin merkittävän roolin. Mieluummin vuosia aikaisemmin, kuin vuosia myöhemmin, hän toteaa.

Ammattiurheilu vei Huffilta paljon aikaa ja energiaa. Hän ei ole kuitenkaan kokenut urheilijoiden tyypillisesti uran päättymisen jälkeen potemaa identiteettikriisiä - päinvastoin.

- Ongelmana ei ole ollut se, että olisin jäänyt tyhjän päälle eikä olisi mitään tekemistä. Minun piti muovata rutiinini niin, että ehdin tekemään kaikki ne asiat joihin olen lähtenyt mukaan. Koripallo vei paljon aikaa, mutta kyllä tässä on ajan saanut hyvin kulumaan, Huff hymähtää.

Tekemistä tosiaan riittää. Rastilan asuinalueella rivitalossa vaimonsa ja kahden alakouluikäisen lapsensa kanssa asuva entinen koripallohuippu on tätä haastattelua tehdessä ehdolla vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Lisäksi hän on mukana lastensa harrastuksissa toimimalla apuvalmentajana poikansa joukkueessa.

Aikaa Huffilla on uran päätyttyä enemmän myös perheelleen. Urheilemista hän harrastaa aktiivisesti omien aikataulujensa mukaan.

- Täytyy ymmärtää, että huippu-urheilu ei ole terveellistä itsessään, koska viet kroppaa koko ajan äärirajoille venyttäen kuminauhaa niin pitkälle kuin pystyt. Se on koko ajan omien rajojen koettelua. Kesti vähän aikaa hoksata, miten lähden urheilemaan ja kuntoilemaan uran jälkeen.

- Kuntoilu on energiaa tuovaa ja siitä saa hyvän fiiliksen, mutta huippu-urheilu on ihan eri maailma. Se on kuluttavaa etkä jaksa tehdä mitään treenien jälkeen.Rytmin löytyminen on ollut kuntoilun suhteen suhteellisen helppoa. Välillä Huff käy lenkillä, joskus uimassa, joskus ulkokuntosalilla.

198-senttinen Huff pelasi urallaan seuratasolla Suomen lisäksi Kreikassa, italiassa, Ranskassa ja Saksassa. Uransa hän lopetti Korisliigan Helsinki Seagullsissa, jota Huff edusti vuosina 2019-2022.

Mielenkiintoinen kysymys kuuluu, miten neljät EM- ja yhdet MM-kisat Suomen paidassa pelannut Huff teki niin pitkän ja hohdokkaan uran? Saavutus on merkittävä, sillä keskimäärin koripallon huippuliiga NBA:n pelaajat lopettavat uransa keskimäärin 34-vuotiaana, kertoo Field Insider -sivusto.

Nyt Shawn Huff nostaa esiin 5 keskeistä pointtia, jotka auttoivat häntä pitkän uran luomisessa.

Huff otti aivan uransa loppuvaiheessa käyttöön uudenlaisen peli- ja harjoitusvaatekappaleen. Hän sai testattavakseen KL Sportilta kesällä 2022 SOXPro -grippisukat, jotka tekivät häneen heti lähtemättömän vaikutuksen. Vaikka Huff oli pelannut pitkään saman merkin sukalla, hän halusi vaihtaa lyhyen testaamisen jälkeen kokonaan SOXPron sukkiin, koska koki saavansa niistä lisäapua pelaamiseensa.

- Tämä on asia, joka kuvasi minua varmasti myös urheilijana. Olin pelannut saman merkin sukilla viimeiset 9 vuotta, ja sen lisäksi minulla oli käytössä löysähköt nilkkatoppaukset, joissa ei ollut tukea ollenkaan. Urani osalta jäljellä oli vain muutama harjoituspeli ja EM-kisat, mutta silti asenteeni oli se, että totta kai kokeilen uusia sukkia.

Aluksi sukat tuntuivat Huffista hiukan oudoilta, mutta hän tottui niihin nopeasti ja pelasikin niillä koko uransa päätöstapahtuman, EM-kisat.

- Ne olivat niin hyvät siksi, ettei jalkani liukunut siellä lainkaan. Samalla luovuin myös nilkkatoppauksista.

Huff pelasi pitkään Peakin koripallokengillä, joista piti kovasti. Hän olisi kuitenkin ollut valmis vaihtamaan kengät toiseen merkkiin, jos olisi löytänyt paremmat.

Se kertoo paljon Huffista urheilijana. Osa yli kolmekymmpisistä urheilijoista saattaa olla tapojensa vankeja, mutta ei Huff, joka on ollut kiinnostunut suorituskykynsä kehittämisestä läpi uransa - oli kyse sitten varusteista tai harjoittelusta.

Kun Huff lähti pelaamaan Yhdysvaltojen yliopistosarjaan Valparaison yliopistossa, hän halusi parantaa heittoaan. Parikymppinen korislupaus älysi nopeasti, että kehitystä on tultava, jos hän haluaa pärjätä haluamallaan tavalla.

- Yliopistoon mennessäni olin ihan ok heittämään, mutta lähdimme silti muuttamaan sitä. Tiesin, ettei nykyinen taso riitä - oli oltava parempi. Heitin seuraavissa treeneissä ja peleissä kaikki heitot ohi, koska harjoittelin uutta tapaa kesken kauden. Mutta kun sitä hinkkasi ja hinkkasi, pallot alkoivat yhtäkkiä mennä sisään. Sitten tulikin peli, jossa kaikki heitot upposivat. Kävin läpi sen prosessin, joka osoitti että sen läpikäynti toi edun peliini, Huff muistaa.

Heittotekniikan harjoittelu ei suinkaan päättynyt yliopistoaikoihin. Vuonna 2013 Huff antoi Helsingin Sanomille haastattelun, jossa kertoi harjoitelleensa paljon yksikseen. Se näkyi myös hänen heittotekniikassaan.

- Minulla oli aina pallo mukana joka paikassa, Huff kertoi tuolloin HS:lle.

Ruokavalio on yksi toistuvasti esiin nouseva teema huippu-urheilussa. Kun katsotaan vaikkapa Cristiano Ronaldon, Serge Ibakan ja Michael Phelpsin kaltaisia urheilijoita, joiden keho muistuttaa enemmän patsasta kuin ihmisvartaloa, ruokavalion merkitystä ei voi olla korostamatta tarpeeksi.

Muutama vuosi sitten Huff alkoi kiinnittää entistä enemmän huomiota ruokavalioonsa. Hän kokeili itselleen täysin uusia asioita, joista osa jäi pysyvästi osaksi elämää.

- Aloin 26-27-vuotiaana kiinnittämään paljon enemmän huomiota ruokavaliooni. Isoin muutos tapahtui kolme vuotta sitten, kun vaihdoin ihan kokonaan kasvispohjaiseen ruokavalioon ja jätin lihan pois. Tein sen ihan vaan siksi, että halusin kokeilla tuleeko siitä hyötyä. Ja koin, että tuli. Olin energisempi eikä paikkoja kolottanut niin paljon, Huff kertoo.

Samoihin aikoihin hän alkoi panostamaan entistä enemmän keskivartalon harjoitteisiin. Seuraava iso muutos oheisharjoittelussa tapahtui 36-vuotiaana, kun Huff alkoi tekemään kuntosalilla huomattavasti raskaampia harjoitteita lisäämällä painoja.

- Lisäsin kylmästi painoja ja aloin vetämään ihan älyttömiä treenejä. Aina on ajateltu, ettei koripallokauden aikana voi vetää sellaista. Vaimoni on entinen yleisurheilija ja olin sen kautta ja muutenkin katsonut, miten yleisurheilijat treenaavat. Aloin lisätä painoja enkä enää pelännyt sitä. Se auttoi todella paljon.

Huff oli pelaaja, joka hoiti palautumisen aina huolellisesti ja maksimoi sen. Hän kokeili jatkuvasti uusia tapoja palautua paremmin ja tehokkaammin. Palautussukat, hierontapyssyt, kompressiolahkeet, tärisevät putkirullat ja muut apuvälineet löytyivät kaikki hänen treenikaapistaan.

- Lisäksi olen aina venytellyt nuoresta saakka. Venyttelin aina ennen nukkumaanmenoa. Ja nimenomaan pitkiä venytyksiä. Vaikka se ei sovi kaikille, niin minun kropalleni se toimi. Ostin kompressiolahkeet 2014 enkä ole koskaan katunut sitä päätöstä. Hankin kaiken, mitä vaan pystyi hankkimaan, jos koin että siitä on hyötyä.

Moni huippu-urheilija saa säännöllisyyttä urheiluarkeensa rutiineista. Huff painottaa, että hänen arkeensa kuului nimenomaan rutiineja, ei päänvaivaksi saakka äityneitä taikauskoisia tapoja.

- Jossakin vaiheessa erotin rutiinit taikauskoista. Aloin henkisellä puolella miettimään, kuinka paljon energiaa kuluu niihin taikauskoihin, joilla ei ole mitään tieteellistä vaikutusta. En saa olla rutiineihin niin kangistunut, että olisin niiden orja. Että kun jotain niitä horjuttavaa tapahtuisi, peli menisi huonosti. Koitin rakentaa itselleni henkistä kanttia sitä kautta, että lopetin taikauskoiset rutiinit jossakin vaiheessa.

Huffin pitkän uran varrelle mahtui satoja joukkuetovereita, joiden harjoittelua Susijengin pitkäaikainen kippari sai tarkastella aivan vierestä. Huff ei salailekaan sitä, että kokeili uransa aikana montaa harjoittelutapaa, joita hänen joukkuetoverinsa tekivät.

- Katsoin todella paljon mikä toimi muilla ja olin valmis kokeilemaan niitä itse. Se oli yksi iso juttu minulle, että olin valmis kopioimaan muita - tai ainakin kokeilemaan. Jos jokin ei toiminut, niin se ei toiminut. Mutta ainakin kokeilin.

Kaikki edellä mainitut pointit toivat Huffin uraan lisäpituutta, joita hän arvostaa. Hän on saanut paljon kiitosta suomalaisen koripalloilun eteen tekemästään työstä. Huffin uran varrella mukana ollut KL Sport on aina halunnut tehdä yhteistyötä tavoitteellisten, kovasti töitä päämääränsä eteen tekevien urheilijoiden kanssa.

- 34-35-vuotiaana kärsin lukuisista loukkaantumisista. Silloin tein ratkaisevia muutoksia. Pari edellistä kautta olivat hyviä ja viimeinen kauteni varmasti paras kauteni kolmesta viimeisestä kaudesta. Taso ei valahtanut, mikä oli minulle tärkeää.

Kuten kuvitella saattaa, Huff on ollut uransa aikana kosolti esillä mediassa. Huff oli pidetty pelaaja, joka kantoi johtajan statusta. Kapteenin asemassa hän oli toimittajien kestosuosikki haastattelupyynnöissä.

Pitkä ja menestyksekäs koripalloura on antanut hänelle uskallusta yrittää täysin uusia asioita, kuten pyrkiä eduskuntaan. Pitkään kapteenina toimiminen sen sijaan antoi valmiuksia muun muassa erilaisten persoonien käsittelyyn, ryhmähengen parantamiseen ja siitä parhaan irti saamiseen.

- Olen urheilun ulkopuolisissa asioissa huomannut, että urani on antanut minulle sinne todella paljon työkaluja. Urheilu ei antanut minulle valmista pakettia menestyä muissa asioissa, mutta nimenomaan työkaluja menestyä ja kehittyä erilaisissa asioissa, oli se sitten politiikkaa tai mitä tahansa. Ymmärrän sen työn määrän, mikä minun pitää tehdä, koska olen sen kerran tehnyt koripallossa. Tiedän myös, mitä työnteolla pystyy saavuttamaan.

Teksti: Christos Zavros