Hanskat ovat Tinja-Riikka Korpelan tärkeimmät työkalut kentällä
Ranskan A-maajoukkueen ja Englannin Valioliigan suurseuran Tottenham Hotspurin ykkösmaalivahdissa Hugo Lloriksessa ja Suomen A-maajoukkuetorjujassa Tinja-Riikka Korpelassa on paljon samaa.
Molemmat huippumaalivahdit edustavat seurajoukkuetasolla Tottenhamia ja ovat omien maajoukkueidensa pitkäaikaiset kapteenit. Lisäksi he ovat syntyneet samana vuonna, 1986.
Molarikaksikon yhtäläisyydet eivät lopu vielä tähän. Sekä Lloris että Korpela ovat luottaneet jo pitkään Reuschin maalivahdinhanskoihin.
- Muistaakseni Lloris alkoi käyttämään Reuschia samoihin aikoihin kuin minä, mikä on hauska sattuma, koska olemme nyt molemmat Tottenhamissa, Helmarien eli Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen monivuotisiin avainpelaajiin lukeutuva Korpela nauraa.
Kokeneelle Korpelalle merkittävin ominaisuus hanskoissa on pito. Helmarien henkinen johtaja ja itseoikeutettu kapteeni arvostaa kuitenkin hanskoissa muitakin ominaisuuksia.
- Kun ottaa pallon käsiin, sen pitää tarttua hanskoihin. Myös rannekiinnitys on minulle tärkeä: kiinnitys täytyy saada tarpeeksi tiukalle niin, että tiedän tarranauhan pysyvän kiinni. Pidän tyköistuvasta hanskasta, en liian isosta räpylästä jota ei pysty hallitsemaan.
5-6 peliä yhdellä parilla
Oulusta kansainvälisille kentille ponnistanut Korpela arvioi pelaavansa samalla hanskaparilla viidestä kuuteen ottelua ennen niiden siirtämistä harjoituskäyttöön. Keskimäärin hänellä on kerrallaan yhdet tai kahdet ottelukäyttöön tarkoitetut hanskat, harjoituksiin on omat parinsa. Kun hanskat eivät enää ole tarpeeksi hyvässä kunnossa pelikäyttöön, suomalaisvahti koittaa käyttää niitä harjoituksissa niin pitkään kunnes ne ovat todella kuluneet.
Kuluneella hanskaparilla harjoittelu on haastavampaa, kun pallo ei tartu käsiin totunlaisesti. Yli 100 A-maaottelua pelanneen Korpelan mielestä tämä on kuitenkin silloin tällöin ainoastaan positiivinen asia.
- Joskus treeneissä on kivaa, kun joutuu todella keskittymään ja puristamaan palloa vähän huonommalla hanskalla, jotta se pysyy käsissä. Sitten on ihan mahtavaa mennä taas peliin ja huomata, että pallo tarttuu paremmilla hanskoilla kuin itsestään, Korpela selittää.
Oulun Luistinseuran kasvatin nykyinen rutiini hanskojen käyttöönottoon alkoi hänen arvionsa mukaan noin 10 vuotta sitten. Siihen asti hän oli aina ottanut uudet hanskat suoraan paketista pelikäyttöön, mutta nykyään vastaava ei tulisi kysymykseenkään.
- Huuhtelen hanskat aina ensin lämpimän veden alla. Kerran harjoituspelissä tuli maali, mikä lipesi upouusista hanskoistani. Sen jälkeen olen aina huuhdellut pois sen liukkaan kerroksen, mikä uusissa hanskoissa saattaa joskus olla, jotta vastaava ei toistu. Teen sen edellisenä päivänä, jotta hanskat ehtivät kuivua seuraavaksi päiväksi peliin tai harjoituksiin.
Säännöllinen pesu pidentää hanskojen käyttöikää
Itseään rennoksi ja hauskaksi persoonaksi kuvaileva Korpela pesee hanskansa juoksevan veden alla jokaisten harjoitusten ja pelin jälkeen.
- Olen huomannut tämän lisäävän hanskojen käyttöikää ja samalla pitoa. Kun pesee hanskat saman tien tapahtuman jälkeen, lika irtoaa todella hyvin pelkällä vedellä, hän sanoo.
Pesun jälkeen “Tinni” laittaa hanskat kuivumaan “varmaan paikkaan”, jotta kukaan ei vahingossakaan astu niiden päälle. Todennäköisesti jokaisen maalivahdin sydäntä riipaisee, jos hanskojen päälle astutaan.
- Olen aika tarkka hanskojeni kanssa. En jätä niitä koskaan kämmenpuoli ylöspäin auringonvaloon, ja jos näen että joku muu veskari tekee niin, käyn heti sanomassa että käy kääntämässä hanskat! Korpela nauraa.
Otteluissa Korpelalla on yleensä mukana kolme paria hanskoja: yhdet alkulämpöihin, yhdet peliä varten ja yhdet varahanskat, jotka ovat mukana pelin aikana laukussa tolpan vieressä. Toistaiseksi hän ei ole joutunut vaihtamaan varahanskoja käsiinsä kesken pelin, mutta jos keli on ollut todella sateinen, märät rukkaset ovat saattaneet vaihtua tauolla kuivempaan pariin.
Pitkällä kansainvälisellä urallaan Korpela on edustanut Tottenhamin lisäksi muun muassa norjalaisia Kolbotn IL:ää, Lilleströmiä ja Vålerenga IF:ää, ruotsalaista Tyresö FF:ää, saksalaisjätti Bayern Müncheniä ja Tottenhamin tavoin Englannin Superliigassa pelaavaa Evertonia. Hän debytoi Suomen A-maajoukkueessa maaliskuussa 2007 Ruotsia vastaan.
10 kysymystä Tinnille
Kuka on mielestäsi kautta aikojen paras maalivahti ja miksi?
Aika paha, mutta kyllä minä sen (Gianluigi) Buffonin sanon. Hänen uransa pituus ja se, kuinka hyvällä tasolla hän pystyi pelaamaan niin pitkään ja että hän voitti sen kaikista himotuimman maailmanmestaruuden.
Hänen persoonansa on iloisen ja rennon oloinen, mikä miellyttää - sen enempää häntä tarkemmin tuntematta. Vaikka iän myötä jotkut fyysiset asiat laskisivatkin, hän on voinut kokemuksellaan korjata tiettyjä seikkoja esimerkiksi sijoittumisella ja lukemalla hyökkääjiä. Se on kyllä ihailtavaa.
Mikä on ikimuistoisin pelisi?
Jos yksi peli pitää sanoa, niin kyllä se on 2009 EM-kotikisojen avauspeli Tanskaa vastaan. Voitimme Olympiastadionilla 1-0 ja minut valittiin pelin parhaaksi pelaajaksi. Paikan päällä oli päälle 16 000 katsojaa.
Entä ikimuistoisin torjuntasi pelissä?
Viime EM-karsinnoissa Skotlantia vastaan tuli hyvä venytys, sellainen bravuuritorjuntani vasemmasta kulmasta. Voitimme Helsingissä 1-0 ja oli kisoihin pääsyn kannalta hyvin tärkeää, että saimme siitä pelistä kolme pistettä.
Mikä on ollut peli, jonka haluaisit unohtaa?
Syksyllä 2021 pelattu Irlanti-peli Olympiastadionilla. Tuli keskityspallo, jota en saanut liimattua ja Irlannin pelaaja pääsi tekemään takatolpalta maalin. Se on kyllä sellainen tilanne, jonka haluaisi pelata uudelleen. Ehkä siinä sadekelissä olisi pitänyt nyrkkeillä liukas pallo pois. Kaikille kuitenkin tulee virheitä, ja jos alan miettiä omaa pitkää uraani, niin aika vähän minulle on käynyt noita pahoja mokia. Ehkä oli aikakin, että sellainen tulee minullekin. Samalla juniorit näkevät, että kaikille sattuu mokia ja on tärkeää mennä niistä eteenpäin ja luottaa edelleen itseensä.
Mikä ominaisuus tekee sinusta erinomaisen maalivahdin?
Varmasti henkinen kantti ja sellainen kylmäpäisyys sekä itseluottamus. Se vaan on maalivahdilla niin tärkeää. Maaleja kuitenkin tulee ja niistä on päästävä heti yli. Henkinen lujuus on aina ollut vahvuuteni.
Milloin tajusit ensimmäisen kerran oikeasti, että sinulla on mahdollisuus tulla jalkapalloammattilaiseksi?
Varmaan niihin aikoihin kun pääsin ensimmäisiä kertoja naisten maajoukkueen matkaan, eli vuonna 2007, silloin parikymnppisenä. Meillä oli Hongassa hyvä joukkue, jossa näki muita maajoukkueessa pelaavia pelaajia. Kun näki myös ulkomailla pelaavia ja siellä hyvin pärjääviä pelaajia, olin että okei, minullakin on tuohon mahdollisuus, jos jatkan kovaa työn tekoa.
Jos saisit valita kenet tahansa, niin kenen rankkarin haluaisit torjua?
Sanotaan Tanskan Pernille Harder, joka pelaa Chelseassa. Hän on aika varma pilkkuvetäjä.
Mikä on hauskin kentällä tai kentän ulkopuolella sattunut kommellus tai muu hauska tapaus?
Amanda Rantasen naamamaali Skotlantia vastaan lisäajalla on kyllä hauskinta mitä olen futiksessa kokenut. Sitä maalia ei nauramatta pysty nauhalta katsomaan! Sille on naurettu ihan kippurassa.
Mikä on ollut urasi suurin/merkittävin saavutus?
Varmasti urani pituus ja sen tasaisuus. Olen ollut naisten maajoukkueessa kohta 15 vuotta ja ammattilaisena ulkomailla 12 vuotta. Kaikki mestaruudet, kolme Suomessa, yksi Norjassaja kaksi Tanskassa - ne ovat myös kaikki hienoja saavutuksia. Olen pystynyt pitämään tasoni ja onnistunut pysymään terveenä. Olen tehnyt paljon hommia sen eteen, ettei turhia loukkaantumisia tulisi.
Jos et olisi jalkapalloilija, niin mitä tekisit?
Lapsena haaveammattini oli työskennellä lastentarhanopettajana. Liikunnanopettajana olin vähän aikaa alakoululaisille, kun pelasin Hongassa. Ehkä minä sitten olisin liikunnanopettaja.
Kuvat: Jimi SoinilaTeksti: Christos Zavros